Kaunis ruska on muuttunut masentavan pimeäksi syksyksi vesisateineen ja kellonkääntöineen. Kannustavaa lähteä aamulla pimeässä töihin, kun tietää että on jo hämärää kun tulee kotiin, eipä siis enää illalla ole liiemmälti virtaa mihinkään. Kannattais varmaan kurvata apteekin kautta ja pyytää jotain vitamiininappeja, josko niistä olis jotain apua.

Mutta akuutti virtavaje ei kyllä näytä vaivaavan ainakaan yhtä meistä.. Joukon jatkoksi muutti kissanpentu Martti. Ja Martilla on kyllä virtaa vaikka muille jakaa. Rallataan menemään ympäri kämppää yöt läpeensä ja aamulla kun isäntäväki on viimein ärsytetty hereille, voikin itse heittäytyä nukkumaan tyytyväisenä.. Kiipeillään pitkin housunlahkeita pöydille, patjaa pitkin sänkyyn ja pakotetaan mamma aamuisin tanssimaan kevyehköä Riverdancea hyökkimällä nilkkoihin ja varpaisiin kun toinen tusaa aamupalaleipiä silmät sikkuralla. Lisäksi livistetään pelottomana keittiön portin välistä katsomaan koiria ja juostaan sitten karkuun kun Doris yrittää riepottaa. Doris ei näytä oikein keksivän, miten tuollaiseen pieneen karvapalloon pitää suhtautua; kuin leluun vai vihollisee. Kovasti aina kytätään ja jos päästään kosketusetäisyydelle, niin lätkitään tassulla kunnes joku ehtii väliin. Leeviä ei juurikaan kakara kiinnosta, mutta Doris väijyy kun tikka toukkaa. Saisi Martti vähän kasvaa, että oppii ja pystyy pitämään puolensa ruttuja vastaan. Miuku suhtautuu tulokkaaseen välinpitämättömän viileästi alkusähinöiden jälkeen.