Joopa. Sehän sitten iski tämä tämmönen muoti-ilmiö nimeltä bloggaaminen (onko se bloggaamista??) meikäläiseenkin.. Liekö samanlainen hetkellinen mielenhäiriö kun facebookin Farmville, sen hetken kun sitä kestää, niin eletäänkin sitten kaikki liikenevät hetket nenä ruudussa kiinni. Noh, tuskin nyt sentään. Anyway, julistan nyt sitten tämän ruttujen oman sivun avatuksi.. :)

Täällä siis ollaan oltu viikonloppu ja alkuviikko vähän apaattisissa tunnelmissa, Doriksen etujalan luupiikki vihoittelee taas ja näinollen on koko rekku ollut vähän maissa. Tänään käytiin sitten Kalliolan klinikalla Tohtori Erikan juttusilla ja saatiin nippu hoitoniksejä ja lääkkeitä mukaan. Toivotaan nyt että helpottaa taasen, tytsä oli kuitenkin niin kovin pirteä pari viikkoa sitten käydyn fysioterapian jälkeen. Liekö sitten ollut liiankin pirteä; lihaksistossa oli taas jumeja ja kökköinen liikerata, joka aiheuttaa taas piikin hankaamisen jänteeseen ja jänteeseen tulehduksen ja raivostuttavan oravanpyörän. Tänään hankittiin myös fysioterapeutilta tilattu Back On Track- pomppa, jota aletaan myös testaamaan lähiaikoina. Joten näinollen tiedämme taas miksi pitää aamulla nousta ennen kukonlaulua ja kipittää kiltisti työmaalle! :)

Lihasongelmia on ilmennyt myös immeisillä, eilen aamuna oli sitten meikäläisen pää päättänyt olla kääntymättä vasemmalle. Nice! On muuten helppo ajella autolla kun joutuu vääntämään koko yläkroppaa, mikäli silmien kääntyvyys ei riitä! :) Kipitin sitten minäkin kiltisti työterveyteen, josta sai pari päivää saikkua ja reseptin kaiken maaliman pöhköpillereille, mutta sehän on yleisessä tiedossa, että mikäli vaivaan ei Burana, Mobilat tai lepo auta, niin se on kuolemaksi se! :D Ja lisäksi kamala harmi, kun kerrankin sai katseltua muutaman viikon kerääntyneet nauhoitukset digiboksilta! :) Onneksi mulla oli sohvalla kaverina kaksi hyvin myötätuntoista hoitajaa, jotka nostivat volyymitasoa kuorsauksellaan pitäen huolen, että edes joku pysyy hereillä.. :D

Toki päivään tai alkavaan viikkoon mahtuu jotain positiivistakin, nimittäin aina iloinen sähköjänö Leevi, jota ei paljon muiden murheet tunnu painavan! Ja ehkä samaan lukuun menee myös Isäntä, joka odottaa ylihuomenna alkavaa lomaa kun humma kesää! :)