Onpas edellisestä sepustuksesta jo aikaa taas.. :) Kamalan laiskaa tää mun päivitys!  Pääasia kuitenkin että ollaan puuhattu koko ajan, vaikka ei siitä ole muistanu mainitakkaan! :)

Ollaan käyty taas melkolailla kuukauden päivät boksujen tottiskurssilla Jokimaalla ja jauhettu samoja perusasioita kuten yleensäkin.. Seuraamisia, sivulletuloa, luoksetuloa, jne. Ja taas ollaan todettu, ettei noi tokohommat oikeen ole meitä varten, kauheeta pingotusta! :D Sitävastoin ollaan hurahdettu verijälkeen! Se on sopivan rentoa puuhaa ja tarpeeksi yksinkertasta tälläselle yksinkertaselle ohjaajallekkin.. :) Käytiin silloin heinä-elokuussa se mejäkurssi, josta poiki sitten harjotusporukka itsenäiseen harjoitteluun. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä treenaamassa, paikkana Peuran sorakuopan lähimaastot Orimattilan Luhtikylässä. Jäljet käytiin verettämässä eilen illalla ja ajohetkellä ne olivat n. 15-16 tuntia vanhat. Tosin yöllinen sade toi hommaan vähän lisähaastetta, mutta kaikki selvisivät ihan mallikkaasti ja kaadotkin löytyivät. Lopuksi lenkkeiltiin koko porukalla 7 koiran kirmaillessa vapaana pitkin pusikoita. Leevi vallan ihastui yhteen kiinanharjakoiraan, joka ei ehkä syttynyt ihan Leevin lähentelylle.. :) Toivottavasti ehditään ottaa vielä uudet treenit ennenkun pahin metsästysaika alkaa ja lunta sataa.

Ollaan myös käyty kurssimuotoisesti treenaamassa pk-mejää, ei ehkä niin hyvin tuloksin. Vauhtia poitsulla kyllä riittää, mutta kepeistä ei ymmärretä mitään. Ja ohjaajan mielestä se on esineruutuineen ja tokoineen liiallista nyperrystä verijälkeen verrattuna..! :D Samoin kuin jäljen tekeminen saa lähes joka jalkalihaksen allekirjoittaneelta jumiin. Joten jatkossa keskitytään siis leppoisan rentoihin lajeihin agiin ja vereen ja jätetään noi loput sitten kärsivällisimmille! :D

Agilityssä meillä on kai menossa jonkinasteinen suvantovaihe; jos koira toimii, niin ohjaaja ei pysy mukana tai toisinpäin. Ens lauantaina ollaan menossa Sipooseen SBY:n hyppytekniikkaseminaariin, josko sieltä saataisiin vähän lisää potkua toimintaan. Tai sitten vaan nolataan ittemme mikä on aika todennäköistä! :D Mut eikai tää elämä niin vakavaa ole.

Doris kävi syyskuun alussa taas fysioterapeutin hoidettavana ja palaute oli aika positiivista! Vaivoja ei ole ollut ja ei aristanut jalkaa käsittelyssäkään. Nyt pitäisi vaan löytää joku harrastus mikä ei rasittaisi jalkaa liikaa, mutta antaisi puuhaa. Tähän mennessä ollaankin yritetty tsempata lenkkeilyn kanssa ja Doriksenkin kanssa ollaan päästy harjoitteleman pk-mejää muutaman kerran. Mulla on kyllä meininkinä, jos Dorellekkin opettaisi vähän verijälkihommia. Keväällä viimeistään sitten.